Ju-52 kellukkeilla Katajanokan lentosatamassa.

Ju-52 kellukkeilla Katajanokan lentosatamassa.

Säännöllinen lentoliikenne Helsingistä alkoi 1924 vesilentokonein Tallinnaan ja Tukholmaan pääkaupungin edustalla Katajanokalla sijainneesta lentosatamasta. Skandinavian merellisissä ja runsasjärvisissä oloissa vesilentokoneilla voitiin toimia kaupallisesti pidempään kuin muualla Euroopassa, missä maakentiltä toimivat lentokoneet syrjäyttivät ne. 1930-luvulle tultaessa maakentiltä tapahtuva kaupallinen lentotoiminta säännöllisine aikatauluineen oli lyönyt itsensä läpi siinä määrin, että maalentokenttien rakentamisesta tuli Suomessa ja Ruotsissa edellytys liittymiselle eurooppalaiseen lentoreittiverkkoon. Tätä pidettiin tarpeellisena kansainvälisen yhteistyön ja kaupan edistämiseksi.

Lindberghit ja "Tingmissartoq" Helsingin lentosatamassa.

Lindberghit ja ”Tingmissartoq” Helsingin lentosatamassa.

Suomen ensimmäinen siviili-ilmailulle tarkoitettu maalentokenttä valmistui Turun Artukaisiin vuonna 1935, ja vain kaksi vuotta myöhemmin Suomessa oli jo kahdeksan siviililentokenttää. Helsingin kansainvälisen lentoaseman sijoituspaikan valintaan osallistui itse maailmankuulu lentäjäsankari Charles Lindbergh, joka syyskuussa 1933 Aero O/Y:n toimitusjohtaja Gunnar Ståhlen kutsumana vieraili Suomessa puolisonsa Annen kanssa erikoisvarusteisella Lockheed Sirius -koneella. Kentän sijoituspaikkaa tutkimaan asetettu valtioneuvoston komitea päätyi tukemaan Lindberghin ja Ståhlen esittämää aluetta Tuomarinkylän seudulta, mutta Helsingin kaupunginhallituksen valiokunta valitsi asutuspoliittisista syistä sijoituspaikaksi maaperältään erittäin kehnoksi tiedetyn Tattarisuon kaksi kilometriä idempänä, koska ”…oli Tuomarinkylän aluetta pidettävä asuntotarkoituksiin paljon sopivampana kuin Tattarinsuon aluetta, jolle otaksuttavasti ei voida saada syntymään mitään parempaa esikaupunkiasutusta”.

Suuri hangaari.

Suuri hangaari.

Helsingin lentoasema hohtavan valkoisine, pyöreine päärakennuksineen valmistui toimintakuntoon joulukuussa 1936. Kentän valtavaan hangaariin mahtui kuusi Junkers 52 -konetta, ja se oli tuolloin Euroopan toiseksi suurin. Myös kentän moderni mittarilähestymislaitteisto ansaitsi maininnan kirjassa ”Helsingin lentoasema” (1938): ”Helsingin maalentoaseman sokkolaskulaitteet ovat Telefunken rakennetta ja ovat rakennustavaltaan ainutlaatuiset, sillä laitteiden suuntasäteet risteilevät ollen toinen säde suunnattu pohjoiseen toinen länteen”.

Helsingin lentoasema vihittiin virallisesti käyttöön 15. toukokuuta 1938 seremoniassa, johon oli kutsuttu 2000 vierasta ja jota lisäksi todisti läheltä ja kaukaa kertynyt 25000 hengen ylpeä yleisö. Kutsuvieraiden joukossa olivat pääministeri A.K. Cajander sekä marsalkka Mannerheim. Avajaisten ilmailunäytöksessä, joka oli suurin siihen mennessä Suomessa järjestetty, nähtiin laajassa lentokonenäyttelyssä mm. Skandinavian ainoa autogiro, ja A. Lunnela lensi ”surmansilmukoita” kaksimoottorisella pommikoneella (Avro Anson). Kenttäalueelle oli pysäköity 1000 autoa, kun koko Helsingin autokanta tuolloin käsitti noin 6000 autoa.

Aero O/Y, nykyinen Finnair, saattoi nyt siirtyä toimimaan maakentille tarkoitetulla lentokalustolla. Vuonna 1939 lentoreittiverkko kattoi jo suurimmat kaupungit Viipurista Kemiin. Seuraavana vuonna lentoreittiverkko ylsi jo Petsamoon kaukana pohjoisessa. Monet ulkomaiset lentoyhtiöt, mm. ABA Swedish Airlines, Lufthansa ja LOT, aloittivat säännöllisen liikenteen Helsinkiin.

Aero Oy:n mainos 1930-luvulta.

Aero Oy:n mainos 1930-luvulta.

Suomalaisen siviili-ilmailun nopean kehityksen katkaisi tylysti toinen maailmansota. Helsingin lentoasemasta tuli neuvostopommitusten maalitaulu ja tärkeä lentotukikohta pääkaupungin suojelemiselle. Siviililiikenne ohjattiin tilapäisesti muille kentille, ja Ilmavoimat yhdessä Saksan Luftwaffen yksiköiden kanssa toimivat Malmilta sodan loppuun asti. Näiden lentoyksiköiden erinomaisen työn ansiota on osaltaan pääkaupungin ja Helsingin lentoaseman säästyminen suurilta tuhoilta pommituksissa.

Aselevon jälkeen syyskuussa 1944 Helsingin lentoasema joutui neuvostoarmeijan kenraalieversti Zhdanovin johtaman liittoutuneiden valvontakomission käyttöön. Vuoden 1946 loppuun saakka siviililentoliikenne ohjattiin pienelle Hyvinkään lentokentälle.

DC-3 "Lokki" Malmin lentoasemalla.

DC-3 ”Lokki” Malmin lentoasemalla.

1940-luvun lopulle tultaessa Helsingin lentoasema oli lentokoneiden nopean kehityksen myötä käymässä riittämättömäksi kansainvälisen lentoaseman tehtäviin. Elokuussa 1948 kiitotie murtui SAS:n DC-4 -koneen alla. Saman vuoden tammikuun ankaran pakkasjakson aikaan toinen samanlainen kone ei ollut kokenut moisia ongelmia, mutta nyt maaperän heikko kantavuus kävi ilmeiseksi. Tutkimukset osoittivat kiitoteiden vahvistamisen ja pidentämisen isoille liikennekoneille koituvan liian kalliiksi. Oli tullut aika rakentaa pääkaupungille uusi kansainvälinen lentokenttä. Helsinki-Vantaan kansainvälinen lentoasema valmistui toimintakuntoon vuonna 1952 juuri ajoissa Helsingin olympialaisiin. Helsingin lentoasema, nyttemmin Helsinki-Malmin lentoaseman nimellä, siirtyi kevyen kaupallisen lentotoiminnan ja yleisilmailun palvelukseen.