Erkki Mikola

Mikä on lintutorni? Mihin sellaista tarvitaan? Mihin sellainen kannattaa pystyttää? Kuka niitä pystyttää ja kenen rahoilla? Paljonko niitä on Helsingissä, pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa? Onko Suomessa vielä yhtäkään lintutornia, josta voi tarkkailla ja valokuvata sekä lintujen että ihmisten suorittamaa ilmailutoimintaa?

Tässä monta mielenkiintoista kysymystä, joihin löytyy vastauksia BirdLife Finlandin v. 2005 kustantamasta Jan Södersvedin kirjoittamasta ja kokoamasta hakuteoksesta ”Lintutornit”. Tietoja voi tietysti etsiä myös internetistä, missä kaikki tieto ja kaikkien kysymysten vastaukset nykyään ovat.

Malmin lentoaseman ystävät ry on pyrkinyt perustamisestaan asti kertomaan, että Malmin lentokenttä on siipiparatiisi sekä ilmailua harrastaville ihmisille että linnuille, jotka kaipaavat laajoja avoimia pelto- ja niittyalueita pesimiseensä sekä ruokailuunsa ja soidinlentoihinsa. Ja linnuille, jotka haluavat olla rauhassa liian lähelle tunkevilta ihmisiltä.

Mutta meissä ihmisissä on myös paljon sellaisia, joille riittää, kun pääsee näkemään ja valokuvaamaan muita ilmailijoita: sekä ihmisiä lentolaitteissaan että luontokappaleita, jotka lentävät omilla siivillään.

Malmin lentokenttä on kiellettyä aluetta jalankulkijoille. Se ei kuitenkaan estä meitä katselemasta, ja valokuvaamasta lentokentällä tai sen yläpuolella liikkuvia yleisiä tai harvinaisia lintuja ja lentäjiä. Se edellyttää kuitenkin, ettei meidän ja katseltavan kohteen välillä ole näköesteitä. Ja jotta voisimme huomata mahdollisimman monta kiinnostuksemme kohdetta, se edellyttää myös, että näemme moneen suuntaan ja kauas. Nykyaikaiset kiikarit, kaukoputket ja teleobjektiivit tulevat sitten avuksemme, jotta näemme kaukanakin olevia kohteita.

Näköesteet poistaa ja laajat näköalat antaa sopivaan paikkaan pystytetty lintutorni, josta näkee puiden latvojen ja lentokenttää ympäröivien aidan yli. Yksi tällainen torni siellä kentällä jo on. Lennonjohtotorni. Mutta sinne meillä tavallisilla lintuharrastajilla, lentokonebongareilla ja -valokuvaajilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta päästä. Tai ainakaan jäädä sinne pitemmäksi aikaa päivystämään, josko kentällä tapahtuisi jotain mielenkiintoista.

Vaan olisiko mahdollista saada Malmin kentän reunaan, kiitoteiden kainaloon ns. tuulipussikukkulalle ihan oikea lintutorni, jossa luontoharrastajat ja lentokonebongarit voisivat sulassa sovussa oleilla kaukoputkineen ja niihin kuuluvine jalustoineen niin kauan kuin haluavat? Ja niihin vuorokaudenaikoihin kuin haluavat. Linnuthan ovat tunnetusti liikkeellä ja äänessä jo varhain aamulla. Tai esim. pöllöt myöhään illalla ja yöllä.

Tuulipussikukkulan oikea alkuperäinen nimi on Tuuli-T-kukkula, koska siellä aikoinaan sijaitsi tuulen mukaan kääntyvä ja kauko-ohjattava iso T-kirjain, jonka asento näkyi lentokenttää lähestyviin lentokoneisiin, ja josta lentäjät päättelivät, mille kiitotielle heidän pitäisi laskeutua. Siihen aikaanhan monissa lentokoneissa ei ollut vielä lainkaan radioita. Tuuli-T oli ohjattavissa lentoaseman lennonjohtotornista, missä oli myös tuuli-T:n ”pienoismalli”, joka oli aina samassa asennossa kuin lentokoneisiin näkyvä iso oikea tuuli-T:kin. Radioiden yleistyessä tuuli-T korvattiin pelkällä tuulipussilla, kunnes sekin poistui tuolta kukkulalta. Mutta tuulipussia kannattaneen lipputangon jalka sieltä löytyy vielä tänä päivänäkin.

Tuuli-T-kukkula sopisi lintutornin paikaksi useasta syystä:

  • paikka on hyvin lähellä lentokentän keskipistettä.
  • paikka on ympäristöään ylempänä, joten tornista ei tarvitse tehdä kovin korkeaa.
  • paikalle johtaa jo tällä hetkellä hyvä ulkoilutie, joten sinne on helppo mennä kävellen, polkupyörällä tai hiihtäen
  • paikka on varsin lähellä sitä kohtaa lentokentästä, mihin laskuvarjohyppääjät laskeutuvat
  • paikka on lähellä lehtomaista Tattarinsuon metsää, eli siellä käydessä voi nähdä muitakin kuin avomaan lintuja
  • paikka on kaukana katuliikenteestä ja lentoaseman liikenteestä. Siellä saa olla rauhassa.

Tuolla paikalla lintutorni myös palvelisi myös muita kuntoilijoita ja kuntopolun käyttäjiä. Se olisi näkötorni, josta näkee koko lentokenttäalueen ja johon kiipeäminen tuo tervetullutta vaihtelua tasamaan hiihtoon tai hölkkään. Kukkulallahan on jo tällä hetkellä voimailuvälineitä sekä pöytä ja penkit eväiden syömistä varten.

Ja lainataanpa tähän lopuksi ote Jan Södersvedin kirjasta:
”Lintutorneja käyttävät lintuharrastajat, koululaisryhmät ja monet muut luonnossa liikkujat. Torneja ovat pystyttäneet hyvin monenlaiset tahot: luonnonsuojelu- ja lintuharrastusyhdistykset, kunnat, valtio, kylätoimikunnat ja jopa yksittäiset kansalaiset. Useimmat tornit ovat arvokkaiden lintuvesien äärellä, mutta onpa torneja avarilla näköalapaikoillakin. Valtaosa torneista on muutaman metrin korkuisia, kun korkeimmat kurottavat yli 20 m korkeuteen”

Vaan onko torneja vielä lentokenttien laidoilla? Södersvedin kirjasta löytyy ainakin yksi: Hangon Täktomissa. Sitä mainostaa Hangon kaupunkikin omilla nettisivuillaan. Tornista kerrotaan myös Metsähallituksen sivuilla.

Ja paljonko torneja on ennestään Helsingissä? Vanhankaupunginlahden ympärillä niitä on 7 kpl ja Lauttasaaressa yksi. Espoon puolella Laajalahden rannoilla on kaksi tornia: toinen Villa Elfvikin rannassa ja toinen Otaniemessä.

Vaan mistä löytyisi rahoitus ja tekijät Malmin tornille? Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta, liikuntavirastosta tai rakennusvirastosta? Finaviasta? Metsähallituksesta? Alueen kaupunginosayhdistyksistä? Lintuharrastajien yhdistyksistä? Ilmailukerhoista?

Ja mistä saataisiin piirustukset ja rakennuslupa? Asettaako Malmin lentokenttäalueen rakennuskielto kapuloita rattaisiin tällekin toiveelle? Ne ovat kysymyksiä, joihin en osaa vastata.