Seppo Sipilä ja Hannu-Matti Wahl

Helsingin maalentoasema Malmilla suunniteltiin alusta alkaen kansainväliseksi lentoasemaksi, ja tässä suhteessa se on yksi maailman vanhimmista. Sen maailmanlaajuisesti noteerattu arkkitehtuuri ja rakennusten sijoittelu edustavat näyttävästi suomalaista 1930-luvun funktionalismia.

Pyöreän hallintorakennuksen rakentamistöiden ollessa alkamaisillaan hahmotteli Helsingin Sanomat (15.4.1937) tulevaa ravintolaa lukijoilleen seuraavasti:

…Toisessa kerroksessa on koko pyöreä osa varattu ravintolatarkoituksiin ja siellä on lisäksi erittäin tilava keittiöosasto. Siipirakennuksiin, jotka ovat yksikerroksiset, voidaan kesänajaksi katolle järjestää tarjoilua. Siellä on kenties myöskin tilaa ravintolan laajennuksille, jos sellaiset käyvät tarpeellisiksi…

Ravintolakerroksen pohjapiirros , 1938.

Ravintolakerroksen pohjapiirros , 1938.

Rakennustyöt etenivät vauhdikkaasti, mutta 29.4.1938, pari viikkoa ennen Suomen näyteikkunaksi maailmalle rakennetun upean lentoaseman avajaisia, lehdistö ihmetteli syystäkin:

Lentomatkustajille raitis ravintola?
Helsingin kunta ei puolla alkoholioikeuksia Suomen pääkaupungin lentoasemalle.

Eilen käsitteli Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuusto Malmilla sijaitsevan Helsingin lentoaseman ravintolan anniskeluoikeuskysymystä kiireellisessä järjestyksessä.

Ravintola anoi A-luokan oikeuksia, mutta äänestettäessä A- ja B-luokkien välillä, hylättiin A-luokan oikeudet 20 äänellä 18 vastaan. Kun osa valtuutettuja vaati anomuksen kokonaan hylkäämistä, niin äänestettiin B-luokan oikeuksien ja hylkäävän kannan välillä, jolloin B-luokan kannattajat saivat 19 ääntä ja hylkäämisen puolesta annettiin 20 ääntä. Ravintolasta tulee näin ollen raittiusravintola, sillä lain mukaan tarvitaan 2/3 enemmistö ennenkuin suurten asutuskeskusten I-luokan ravintolat voivat saada anniskeluoikeudet.

Ravintolan sisätyöt edistyivät keväällä 1938. (Helsingin Sanomat)

Ravintolan sisätyöt edistyivät keväällä 1938. (Helsingin Sanomat)

Ravintolan puitteet olivat kuitenkin komeat. Hallintorakennuksen sisustamiseen oli varattu 440.000 markkaa, ja Tie- ja vesirakennushallituksen määräyksestä sisustuselementit hankittiin alan edustavimmista liikkeistä. Sisustuselementit ja huonekalut hankittiin pääasiassa Artekilta. Tyylikkäät ja korkealuokkaiset huonekalut sijoitettiin rakennuksen ravintolatilaan, ensimmäisen kerroksen odotussaliin (I luokan odotushalli) ja muihin matkustajatiloihin sekä lentäjille tarkoitettuihin tiloihin. Ravintolatilassa ja odotussalissa seinät oli päällystetty Artekin toimittamilla puupaneeleilla. Karjala-lehti kuvaili innolla uutukaisen funkisrakennuksen arkkitehtuuria 4.5.1938:

…Kuulimme, että hallintorakennuksesta tulee pohjoismaiden hienoin. Siellä tulee olemaan postikonttori, tullilla oma suojansa, mahdollisesti sinne sijoitetaan pankki rahanvaihtoa varten. Lentojohdolla on kolmannessa kerroksessa konttorihuoneet ja katolla, neljännessä kerroksessa tähystyshuone. Toiseen kerrokseen sijoitetaan ravintola, joka tulee olemaan kerrassaan erikoislaatuinen ja hauska. Koko rakennus on pyöreä, joten ravintolasali kiertää kehässä rakennusta, näköalat ovat sekä ympäristöön – siis kaikkiin ilmansuuntiin – että halliin, joka erottuu lasiseinällä ravintolasta. Hallin lattia on kerrosta alempana kuin ravintola. Vieraat saattavat siis mainiosti seurata matkustajien tuloa ja menoa ja ulkoikkunoista heillä on mitä ihastuttavin näköala maaseudulle ja erinomainen tilaisuus seurata lentokoneiden nousua ja laskua. Ravintolasta muodostunee varmaankin Helsingin suosituimpia ulkoravintoloita. Helsingillä ei todellakaan ole niitä paljon…

Helsingin lentoaseman – maan kansainvälisimmän paikan – maailmalle välittämä Suomi-kuva alkoi kuitenkin saada tragikoomisia piirteitä, kun sen ykkösluokan edustusravintolalta puuttuivat yhä anniskeluoikeudet vielä loppukesästä. Tilanne oli niin absurdi, että sen korjaamiseksi täytyi yrittää kummallisempiakin keinoja. Niistä kertoi Helsingin Sanomat 31.8.1938:

”HUONEITA MATKUSTAVILLE” – myös Helsingin lentokentällä.
Lentokentän ravintolasta tehdään matkailuhotelli, jotta ”kuivuus” loppuisi.

Toimitukseen kantautui huhu: Helsingin lentokentän ravintola sulkee ovensa, koska sen hoitaminen ei nykyisissä olosuhteissa kannata.

Kun etsimme huhuun vahvistusta Matkaravinto Oy:n johtajalta, kuulimmekin yllätykseksemme: Helsingin lentokentän ravintolasta tullee matkailuhotelli, koska se näyttää olevan ainoa tie saada taloon anniskeluoikeudet.

Kulkulaitosministeriö on jo luovuttanut käytettäväksi kuusi huonetta, jotka ovat miltei valmiiksi kalustetut. Patjat ja vuodepeitot ainoastaan puuttuvat. Mutta pianhan ne saadaan, ja silloin voidaan panna vaikka ilmoitus seinään: Huoneita matkustaville.

Tarkemmin selostettuna on Helsingin lentokentän ravintola-asia seuraavassa vaiheessa:

Koko Helsinki ja suurin osa muutakin Suomea tietysti muistaa, että kun lentokentän ravintola viime helluntain seuduissa avasi ovensa, oli se siinä suhteessa erikoislaatuinen I luokan ravintola, ettei sillä ollut anniskeluoikeuksia. Se on myös ainoa ”kuiva” lentokenttäravintola koko maailmassa, Turkukin mukaan luettuna. Tämä seikka johtuu siitä, että Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuusto, jonka alueella ravintola sijaitsee, ei suostu kannattamaan sille anniskeluoikeuksia. Viimeksi on asia ollut toistamiseen valtuustossa esillä viime heinäkuussa, jolloin päätös 16 äänellä 15 vastaan muodostui jälleen kielteiseksi. Alkoholiliike, jolla ei ole mitään anniskeluoikeuksien myöntämistä vastaan, alisti asian Helsingin maalaiskunnan kielteisen kannanilmaisun jälkeen sosiaaliministeriön ratkaistavaksi, mutta ministeriö katsoi, ettei se nykyisen lain puitteissa voi tehdä mitään.

– Nyt on kuitenkin vielä eräs keino. Jos lentokentän ravintolasta tehdään matkailuhotelli, voi maaherra myöntää sille anniskeluoikeudet riippumatta kunnanvaltuustosta, kertoi johtaja Ohlsson meille eilen illalla asiaa häneltä tarkemmin kysellessämme. – Meidän on ollut pakko turvautua tähän viimeiseen mahdollisuuteen, koska – jos asiaintila pysyy nykyisellään – emme voi muuta kuin sulkea ravintolan, joka koko ajan tuottaa tappiota. Kulkulaitosministeriö on jo luovuttanut hallintorakennuksessa käytettäväksemme välttämättömät kuusi huonetta, jotka tarvitaan matkailuhotelli-titteliä varten, ja se on myös kalustanut ne. Tällä hetkellä asia on maaherralla, josta ratkaisu riippuu. Maaherra kuuluu olevan sitä mieltä, että oikeudet pitäisi antaa, mutta Alkoholiliike ei vielä ole tehnyt päätöstä asian nykyisessä vaiheessa.

Joht. Ohlsson kertoi edelleen, että Helsinkiin saapuu päivittäin noin 140 ulkomaalaista lentoteitse ja että heissä herättää ravintolan nykyinen ”kuivuus” tavatonta hämmästystä. Moni liikemies, joka viipyy Helsingissä vain lentovuorojen välin, tahtoisi tavata liiketuttavansa lentokentän ravintolassa, mutta peruuttaa kutsun heti kun kuulee, ettei voi tarjota heille ruoan kanssa mitään ”parempaa” juotavaa. Yksi ja toinen matkustaja kaipaa anniskeluoikeuksia vain senkin vuoksi, että he joko lähtiessään tai saavuttuaan tahtoisivat nauttia alkoholia puhtaasti lääkkeenä pahoinvointia vastaan.

Lentokentän ”matkailuhotellin” uusasiallisesti kalustettu matkustajahuone. (HS 31.8.1938)

Lentokentän ”matkailuhotellin” uusasiallisesti kalustettu matkustajahuone. (HS 31.8.1938)

Valtuuston ohikaan ei anniskelulupa-asiaa ilmeisesti saatu hoidetuksi kansainväliselle lentoasemaravintolalle soveliaalle tolalle. Aero-lehti raportoi pikku-uutisessaan tammikuussa 1939:

Helsingin maal.kunnan valtuusto on 21 äänellä 20 vastaan evännyt Matkaravinto Oy:n anomuksen saada I luokan anniskeluoikeudet Helsingin lentoaseman ravintolalle vuodeksi 1939. Mainittakoon, että Turun lentoaseman ravintolalla on anniskeluoikeudet, samoin kuin kaikkien maiden lentokenttien ravintoloilla.

Kolmaskin yritys tehtiin kesällä 1939 Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuuston suostuttelemiseksi anniskeluoikeuksien myöntämisen kannalle, koska ”kansainvälinen matkustajaliikenne – [vuoden 1940 Helsingin] olympiakisoista puhumattakaan – edellyttää että ulkomaalaiset pääkaupungin lentokentällä voivat nauttia samanlaista kestitystä kuin sivistyneessä maailmassa” (Hufvudstadsbladet 2.7.1939). Tällä kertaa Tie- ja vesirakennushallituskin pani arvovaltansa peliin, ja hakemukseen oli liitetty ehto jonka mukaan anniskelu rajoitettaisiin vain aterioiden yhteyteen – turhaan. Oikeuksia ei herunut.

Marraskuun lopulla samana vuonna alkoi talvisota, ja siviililiikenne Malmilta keskeytyi Ilmavoimien otettua kentän hallintaansa. Kireä välirauha 1940–1941 säännöstelyineen, jatkosota 1941–1944 ja sitä seurannut yli kahden vuoden jakso liittoutuneiden valvontakomission lentotukikohtana eivät liioin olleet maan päälentoaseman edustusravintolalle kulta-aikaa: se alkoi sarastaa vasta valvontakomission luovutettua lentoaseman takaisin suomalaisten hallintaan vuodenvaihteessa tammikuun alussa 1947.

Lentoasemaravintolan anniskeluoikeuksien kannalta tilanne oli tällä välin muuttunut merkittävästi: suuressa alueliitoksessa vuonna 1946 merkittävä osa Helsingin maalaiskunnasta (mm. Malmin seutu) oli siirtynyt osaksi Helsingin kaupunkia, ja näin myös lentoasemaravintolan anniskeluoikeudet olivat siirtyneet maalaiskunnan valtuustolta Helsingin kaupunginvaltuuston harkintaan. Vasta tätä tietä saatiin ikuisuuskysymykseksi muuttunut anniskeluoikeusasia järjelliselle tolalle.

Lentoaseman päärakennuksen laajassa remontissa 1947–1948 kunnostettiin myös ravintolasali ja keittiötilat valvontakomission jäljiltä, ja komission upseeriruokalaksi alennut näköalaravintola nousi taas entiseen arvoonsa. Ravintolasalin sisustus uusittiin Artekin tyylihuonekaluilla ja -elementeillä. Ravintolaa jo ennen sotia hoitanut Matkaravinto Oy jatkoi toimintaa keittiöemäntänään Sara Thorsson, joka oli palvellut tehtävässään jo vuonna 1939. Huhtikuun alussa 1948 toiminta oli jo täydessä vauhdissa, ja ravintolan 27 pöytää riittivät niin matkustajille kuin vierailijoillekin.

Saatiinpa ravintolaan johtavan porrastasanteen takana oleviin, lasiovilla erotettuihin tiloihin lentomatkustajille jopa tyylikäs cocktail-baari, johon hotelli Kämpissä aiemmin työskennelleet Bertel Bjugg ja hänen jälkeensä Isak Katz loivat edustavan palvelutason. Sodan jälkeisen ajan tuontirajoituksista ja lupavaikeuksista huolimatta baarin varustukseen saatiin hankituksi moderni jääkaappi ja kahvinkeitin. Baarissa oli neljä pöytää, 12 tuolia ja sohva. Pöytäpintaa myöten mäntypaneloituun L-kirjaimen muotoiseen baaritiskiin oli upotettu teräsaltaat cocktail-jäitä varten.

Lentoaseman ravintola- ja baaritoiminnan lisäksi Matkaravinto Oy huolehti Aero Oy:n lentokoneiden muonahuollosta, jota pidettiin korkeatasoisena ja tarkoituksenmukaisena. Aeron lennoille toimitettiin juomia, voileipiä ja lämpimiä piiraita.

Tyylikäs Aino Aallon johdolla Artekissa suunniteltu baari kansainvälisen alueen odotussaliin toteutettiin keväällä 1948 ravintolaan johtavan porrastasanteen takana oleviin tiloihin. Kuva: Ilmailulaitoksen arkisto

Tyylikäs Aino Aallon johdolla Artekissa suunniteltu baari kansainvälisen alueen odotussaliin toteutettiin keväällä 1948 ravintolaan johtavan porrastasanteen takana oleviin tiloihin. Kuva: Ilmailulaitoksen arkisto

Lentoasemaravintolan kansainvälinen ilmapiiri ja kulta-aika kattoterasseineen ja näköalatasanteineen kukoistivat Helsingin olympiavuoden 1952 lokakuuhun asti, jolloin reittiliikenne siirtyi uudelle Seutulan lentoasemalle (nyk. Helsinki-Vantaa). Malmin lentoasema sai uuden roolin Suomen yleisilmailun päälentokenttänä, jollaisena se edelleen palvelee ansiokkaasti suomalaista lentokoulutusta.

Vähitellen myös ravintola siirtyi uuteen rooliin lounasravintolaksi ja kahvilaksi. Vuoden 1967 peruskorjauksessa Artekin tyylikalustus uusittiin Tehokaluste Oy:n ja Iskukaluste Oy:n toimittamaan arkisempaan kuosiin. Toinen aulan porrastasanteelta ravintolaan johtavista portaikoista muurattiin umpeen. Siipirakennusten näköalatasanteille pääsisäänkäynnin puolelta johtavat ulkoseinustan portaat poistettiin, ja ravintolan kattotasanteelle johtavat ovet korvattiin ikkunoilla.

Matkaravinto Oy mainosti palvelujaan Ilmailu-lehdessä huhtikuussa 1950.

Matkaravinto Oy mainosti palvelujaan Ilmailu-lehdessä huhtikuussa 1950.

Syntyi nykyisen kaltainen Malmin lentoasemaravintola, jossa lukuisat lentäjäsukupolvet ovat nauttineet niin ruumiin kuin hengenkin ravintoa keräten ”kuppilatiimaa” ja välittäen samalla suullisesti eteenpäin sellaista hyvään ilmailutapaan kuuluvaa viisautta, jota ei oppikirjoista löydy. Myös lukemattomat vierailijat ovat päässeet sen näköalaikkunoista seuraamaan ilmailun ihmettä lähietäisyydeltä.

Malmin lentoaseman seitsemän vuosikymmenen aikana koko ilmailuala on kokenut muutoksen vanhojen aikojen arvokkaasta ilmapiiristä arkipäiväisempään suuntaan. Aikoinaan harvinaista luksusta edustanut lentomatkustaminen on nykyisin kaikkien ulottuvilla. Ilmailun ihme innoittaa kuitenkin yhä uusia sukupolvia. Malmin lentoasemaravintolan suurista ikkunoista avautuva esteetön näköala lentokentän liikennealueelle on yhtä hieno kuin aina ennenkin, ja sen ansiosta ravintola tarjoaa pääkaupunkiseudulla kaikille ilmailusta kiinnostuneille lähibussiyhteyden päässä sijaitsevan, täysin mukavuuksin varustetun aitiopaikan vireän lentotoiminnan seuraamiseen.

Lähteet

Aero Oy:n lehtileikearkisto, Suomen ilmailumuseo
Sipilä, Haikarainen, Wahl: Malmi – Helsingin lentoasema: 70 vuotta suomalaista ilmailua. Minerva 2008.