Lauantaina 26.5.2018 järjestettiin Malmin lentoaseman 80-vuotisyleisöjuhla. Juhlapuheessaan kansanedustaja Matti Vanhanen korosti liikenneyhteyksiä ja muistutti myös kulttuurihistoriasta. Matti Vanhasen puhe on artikkelin liitteenä.
Helsingin kaupungin tervehdyksen toi apulaispormestari Pia Pakarinen, joka nosti esiin kasvavan kaupungin muuttuvat tarpeet. Kaupungin syntymäpäivälahjana lentoasemalle oli erittäin vaikuttava elokuva, joka koosti yhteen historiaa, nykyisyytta ja tarinoita eli arvokasta, aineetonta kulttuuriperintöä. Elokuva on katsottavissa Helsinki-kanavalta, https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/malmin-lentoasema-80-vuotta .
Juhlaan osallistui 2-3000 hengen yleisö eli n. kymmenesosa alkuperäisen vihkiäisjuhlan määrästä. Kentän esittelykierroksille osallistui useita satoja ihmisiä. Uusi ravintola osoittautui suosituksi lyhyeen jonotukseen asti, ja terassilla maistui makkara.
Lauantain aikana Helsinki-Malmilta tehtiin 261 lento-operaatiota, mikä nosti kentän juhlapäivänä Suomen ylivoimaisesti vilkkaimmaksi lentokentäksi. Vuositasolla tällainen päivittäinen operaatiomäärä tarkoittaisi 95265 operaatiota (nousua tai laskua). Sää- ja vuodenaikavaihteluiden takia kentän toteutuva määrä on noin puolet tästä, 40 – 50 000 vuosioperaatiota.
Sunnuntaina DC-yhdistyksen operoima DC-3-lentokone lensi neljä hyväntekeväisyyslentoa lastenklinikan pienille potilaille. Sovittu musiikkiesitys valitettavasti peruuntui taiteilijan esteen takia.
————————–
Malmin lentoasema 80 vuotta 26.5.2018, klo 12
Juhlapuhe: Kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk.)
Pienilmailulla valtava mahdollisuus, mutta Helsinki hylkää tilaisuutensa
Liikenneyhteydet ovat aina olleet ehkä suurin selittävä tekijä hyvinvoinnin, talouden ja keksintöjen edistymiselle. Painotan sanoja suurin tekijä.
Kun tarkastellaan sitä, miksi maailman kehitys on ollut niin poikkeuksellista viimeisten 500 vuoden aikana verrattuna aiempiin 50 000 vuoteen, suuri tekijä taustalla on ollut liikkumisen mahdollisuus. Ensin laivat maailman merillä, sitten rautatiet mantereiden sisällä ja sen jälkeen autot maiden sisällä ja lentoliikenne globaalisti.
Talous kehittyi koska tavarat alkoivat liikkua sieltä, missä ne osataan parhaiten ja edullisimmin tehdä. Ideat ja ihmiset liikkuivat toistensa luo yhdistäen uuden luomista. Tämä kaikki on mahdollistanut välttämättömän tuottavuuden kasvun kilpailun pakottaessa meidät siihen ja uusien ideoiden kehittymisen. Me omaksumme aina uutta tavatessamme uusia ihmisiä.
Liikenne on välttämätön osa ei vain taloutta vaan myös kulttuuria ja tiedettä.
Eikä kehitys ole pysähtynyt.
Perinteisen fyysisen liikenteen rinnalle on tullut tiedonsiirto, jonka merkitys talouden digitalisoituessa vastaa fyysisen liikenteen merkitystä. ”Connecting people” on ollut ajattelutapa, joka jättää suomalaisen kädenjäljen maailman taloushistoriaan lähtemättömällä tavalla.
Olemme olleet uranuurtajia tässä suuressa, vallankumouksellisen suuressa muutoksessa.
Mutta ei fyysisenkään liikenteen kehitys ole viimeistä sanaansa sanonut. Ei todellakaan.
Ilmastonmuutokseen vastaaminen laittaa miettimään liikkumisen vaatiman energian uudelleen. Digitalisaatio, robotiikka, alustatalous jne. aikamme kehitystrendit tuovat uusia mahdollisuuksia järjestää liikkuminen. Liikenteen sähköistyminen ja sähkömoottoreiden tulo liikenteeseen muuttaa myös paljon. Mahdollisesti myös lentämistä.
Digitaalisuus luo mahdollisuuden synnyttää uudenlaisia markkinoita, joissa 70-luvun Keihäsmatkojen sijasta ei enää olla sidottuja matkatoimistoon, suureen tilauslentokoneeseen, tilausbussiin perillä ja paikallista kieltä osaavaan suomalaiseen matkaoppaaseen.
Ihmisten mahdollisuus hakea miljoonista palveluyrittäjistä itselleen omaan matkustustarpeeseen parhaiten vastaava matkaketju on käsiemme ulottuvilla. Tämä muutos on totta. Se luo oikein oivallettuna valtavan mahdollisuuden myös pienilmailulle. Suomi juuri on sellainen maa Euroopassa ja maailmassa – unohtamatta todellakaan omia kansalaisiamme ja yritystemme liikkumistarpeita – jossa muutaman keskitetyn matkustuspisteen sijasta kohdetarpeita on tuhansia.
Lentoliikenteen puolella osavastaus tähän voi olla lentotaksitoiminta. En tietoisesti käytä termiä liikelentotoiminta, joka mielletään rahamiesten mahdollisuudeksi. Meillä on mahdollisuus tulevaisuudessa jokanaisen lentämiseen, kunhan sille luodaan puitteet kuntoon ja luodaan mahdollisuus palvelun kehittymiselle.
Uuden merkittävän palveluliiketoiminnan kehittyminen Suomessa on vaikeaa, ellei Helsingin seutu ole siinä mukana. Jos lähin käyttökelpoinen kenttä aikatauluttomalle lentoliikenteelle on 150 kilometrin päässä, niin ei silloin synny palvelua.
Olen teknologiaoptimisti ja tälle optimismille on katetta. Kehitys on nopeaa.
Muistan kun mummoni kertoi, miten hän ensin kuuli ja sitten näki ensimmäisen auton kotikylällään Karjalassa. Ensin oli kuulunut kova pärinä ja sitten juostessaan hän näki omituiset kärrynjäljet kylätiellä, kunnes selvisi, millainen kärry oli tullut. Sen jälkeen kehitys on ollut nopeaa ja voimme itse myös vaikuttaa kehitykseen.
Viime aikoina olen kuunnellut ja lukenut sähkön tulosta lentotoimintaan. Jos polttoainekustannus putoaa muutamaan prosenttiin nykyisestä kerosiinin hinnasta ja moottoreiden huoltokustannukset kymmenesosaan nykyisestä, niin tällainen tekniikka varmasti ottaa paikkansa. Meillä siis on edessämme näkymä pienempien lentokoneiden käytön kustannusten ehkä merkittäväkin aleneminen ja samaan aikaan syntyy ehkä kyky entistä paremmin tavoittaa maksavat asiakkaat käyttämään osana joustavia ja nopeita matkaketjujaan myös taksilentotoimintaa.
Suomessa on 70-80 toimintaan soveltuvaa lentopaikkaa ympäri maata. On jotenkin hullua ja anteeksiantamatonta, että juuri tällaisen kehitysvaiheen alla, ratkaisevalla hetkellä tärkein lentopaikka jouduttaisiin sulkemaan. Ilman Helsingin seutua uusien mahdollisuuksien kunnollinen käyttöönotto ei onnistu.
80 vuotta sitten tämä asemarakennus ja sen myötä koko lentokenttä muodostui kansainväliseksi asemaksi. Malmin rooli syrjäisen Suomen nivomisessa kansainväliseen yhteistyöhön ja kauppaan on ollut historiallinen. Tänään se on arkkitehtuurin kannalta merkittävä kokonaisuus edustaen yhtenä ainoista koko maailmassa lentoliikenteen alkuaikojen kulttuurihistoriallista perinnettä toimivana kenttänä.
Olen aikaisemminkin sanonut, että kulttuurihistoriaa ei todellakaan vaalita sillä, että tämä kaunis asemarakennus on tulevaisuudessa asuntoalueen keskellä jokin lentoravintola ja viereinen hangaari DC3-kirpputori. Kulttuurin vaalimista on se, että säilyy tunne tuulen heiluttaessa lippuja, potkureiden äänestä, tulijoista ja lähtijöistä, saattajista ja odottajista, ihmisistä huoltamassa koneita ja siitä tunteesta, että täältä pääsee mihin vain.
Eduskunta edellytti vastauksessaan kansalaisaloitteeseen, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi, jotta ilmailutoiminnot voivat jatkua hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä.
Tämä voisi mielestäni helpoimmin tapahtua sallimalla Malmin kentän toiminnan jatkuminen tai sitten etsimällä mahdollisuus läheltä Helsinkiä. Valtiovallan mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, koska kuten eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi, kunnallinen itsehallinto maankäyttöasioissa on vahva. Ilman seudun kuntien tahtoa ei uuttakaan kenttäaluetta löydy. Siksi Helsingin vastuu on mielestäni jatkon kannalta ensisijainen. Helsinki on ainoa, jonka alueella on jo valmis tila, rakennukset ja luvat. Kyse on siitä, riittääkö Helsingissä kyky asettaa erilaisia maankäyttötarpeita oikealla tavalla puntariin. Liikennetarpeitakin varten on osoitettava maa-alueita ja tässä mielessä Malmi on osa maanlaajuista verkostoa, jota ilman muu verkosto jää torsoksi.
Voin sanoa, että olin aikanaan ratkaiseva vaikuttaja siinä, että Helsinki sai tahtomansa 5000 hehtaaria maata Sipoon alueelta. Se taitaa olla noin 40 kertaa niin suuri alue, kuin mitä Malmi tarvitsee toimiakseen. Niille alueille asutusta on helpompi sijoittaa kuin uutta lentoasemaa.
Me elämme oikeusvaltiossa, jossa Helsingillä maanomistajana ja kaavoitusmonopolin haltijana on vahva asema, jota luonnollisesti on kunnioitettava. Kyse on siitä, onko Helsingillä halua ja ymmärrystä olla kehittämässä edellytyksiä tulevaisuuden liikenneratkaisuille.
Suomen hallitusta seurataan uteliaan myönteisesti muualla maailmassa älyliikenteen tarpeisiin tehdyistä lainsäädäntöratkaisuistamme. Kunpa koko julkinen sektorimme ymmärtäisi saman ja olisi yhtenä kokonaisuutena tukemassa samaa. Alleviivaan yhtä asiaa, joka pitää myös ymmärtää. Ei riitä, että meillä on jossain asfalttirata ja ohje, että laskeutukaa sinne. Jos aidosti halutaan hyödyntää tekniikan tuomat uudet liiketoimintamahdollisuudet lentämisessä, tarvitaan suuri joukko yrityksiä, jotka ovat alalla, joilla on kokemusta ja kykyä olla toteuttamassa uusia mahdollisuuksia. Tätä verkostoa ei polkaista tyhjästä. Meillä se on jo olemassa täällä, parin sadan metrin säteellä tästä.
Tässä ja nyt kaikkien asiasta kiinnostuneiden on käytävä liikennepoliittista keskustelua. Tuotava esille ne muutosmahdollisuudet, joita parhaillaan on ilmassa. Ja mitä uusien mahdollisuuksien realisoimiseksi on tehtävä. Pidän todella upeana toimintana sitä, että Malmin puitteissa on syntynyt yhdistys edistämään sähkölentokonetoimintaa ja havainnollistamaan hankittavalla koneella sitä, että uusi teknologia on jo olemassa.