Miksi oli niin kiire ottaa Sipoon pellot?
Tommy Pohjola
suom. Seppo Sipilä
Nyt maaliskuussa 2018 Östersundomin pakkoliitoksessa käytetty argumentointi näyttäytyy järjettömänä.
Kymmenen vuotta sitten oli kiire, koska Helsinkiin piti rakentaa asuntoja kymmenilletuhansille uusille asukkaille. Sipoo oli lujasti poikkiteloin, asukkaat keräsivät protestiadresseja ja osoittivat mieltään Helsingin kaduilla ja Sipoon maantiellä, mistä hallitus ei piitannut. Oikeusoppineet raivosivat, jopa korkein hallinto-oikeus sai kitkerää kritiikkiä kaavamaisesta – kuten asia ilmaistiin – suhtautumisestaan kunnan itsemääräämisoikeuteen, ja tänä päivänäkin pellot ovat yhä peltoja.
Ei ole kauankaan siitä, kun seisoin itse yhdellä noista kallisarvoisista pelloista ihmetellen, mitä on meneillään.
Vajaa viikko sitten puhemiehet ilmoittivat Mauri Pekkarisen (kesk) suulla, ettei eduskunta saa äänestää Lex Malmista, kansalaisten lakialoitteesta, joka tähtäsi lentotoiminnan ja kulttuuriperinnöksi luetteloitujen rakennusten tulevaisuuden turvaamiseen Malmin lentokentällä Pohjois-Helsingissä. Pekkarisen mukaan lakiehdotus olisi hyväksytyksi tullessaan erityisen hankala merkkipaalu uhatessaan sitä samaa itsemääräämisoikeutta, jolta eduskunta 10-12 vuotta aiemmin päätti ummistaa silmänsä.
Tämän päivän hallintoväkivallalla on monia yhteisiä piirteitä sen kanssa, mitä tapahtui 10-12 vuotta sitten.
Helsinki tarvitsee lentokenttäalueen, koska kaupunki yhä kasvaa visioissaan niin että liitokset natisevat. Ja totta tosiaan, vilkaisu karttaan paljastaa, että Malmi on sijainniltaan hieman parempi joukkoliikenteen liityntä- ja laajentamismahdollisuuksien kannalta. Kartta kertoo kuitenkin myös sen, että voisi olla hyvä ajatus ryhtyä viipymättä asfaltoimaan lähes kaikki pääkaupunkiseutuun myös kuuluvan Espoon Tapiolan länsipuolella. Koska valtio osallistuu uuden metron rakentamiseen 500-600 miljoonalla eurolla, tulisi eduskunnan kai ensisijaisesti kannustaa lapioita heilumaan siellä.
Mitä nyt siis tapahtuu? Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei ehdottomasti tyrmännyt Lex Malmia, ja tarjosi myös mahdollisuutta parannella lakialoitetta siten, että sen teksti täyttäisi muotovaatimukset, mutta se ei Pekkariselle kelvannut. Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet joutuvat raastamaan yhä harvemmiksi käyviä hiuksiaan. Uuden Malmin tulee olla hyvin saavutettavissa ja sijaita järkevällä etäisyydellä keskustasta, ja hallitus on velvoitettu etsimään tällainen vaihtoehto.
Selvityksiä on jo entuudestaan kiusallisen monta. Paikkaa on etsitty kissojen ja koirien kanssa, eikä mitään sopivaa ole löytynyt. Kiikalan kunta ja lentokenttä noin sadan kilometrin päässä Turkuun päin ei kelvannut, ja samoin kävi useille vaihtoehdoille itäisellä Uudellamaalla. Kiusallista on sekin, että sekä valtion että kaupungin käynnistämä uusi selvitys haudattiin tuota pikaa, kun siinä tuotiin julki mahdollisuus kehittää toimintaa Malmilla. Se oli väärä johtopäätös!
Hingussaan saada lentotoiminta häädetyksi Helsinki yrittää vuokrata Malmia paikaksi suurille yleisötapahtumille. Se sujuu tiettävästi kovin verkkaisesti. Ongelmana on se, että suuret hangaarit eivät nykyisellään sovellu muuhun kuin lentokoneiden säilyttämiseen ja korjaamiseen. Lentokentän puolustajien väitetään nyt hävinneen ja käyttäneen kaikki kuviteltavissa olevat kanavat valitusten kirjoittamiseen. Todellisuudessa Malmin lentoaseman ystävät eivät suinkaan ole luovuttaneet. Yksi mahdollisuus on päivittää Lex Malmia ja antaa jonkun kansanedustajan tehdä lakialoite.
Oletetaanpa, että Malmi lopulta voittaa. Silloin liiketoimintaa täytyy tehostaa, mutta se edellyttää kunnianarvoisan lentokentän suojamääräyksien muokkaamista. Drooneista ja muista sähköisistä lentolaitteista tulee kasvava trendi suurkaupungeissa. Entä kaupunki ja sen asuntopula? Kartta esiin vain. Ympyröidään Espoo ja ympyröidään Vantaa. Aloitetaan lopultakin niiden pitkään puhuttujen edullisten asuntojen rakentaminen Östersundomiin.
Toisekseen… viikon valtuustokokous maan pääkaupungissa ja suurimmassa kaupungissa on peruttu, koska ”asioita ei ole tarpeeksi” keskusteltavaksi ja päätettäväksi. Vieläpä jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä.
Varför var det så bråttom at ta åkrarna i Sibbo?
Tommy Pohjola
I mars 2018 framstår argumenteringen för tvångsinlösningen av Östersundom som vansinnig.
För tio år sedan var det bråttom för det skulle byggas bostäder för tiotusentals nya invånare i Helsingfors. Sibbo var hårt på tvären, invånarna samlade protestlistor och demonstrerade på gatan i Helsingfors och landsvägen i Sibbo, vilket regeringen inte brydde sig om. Rättslärda rasade och även Högsta förvaltningsdomstolen fick frän kritik för sin, som det uttrycktes, slentrianmässiga förhållning till kommunens självbestämmanderätt, och i dag är åkrarna fortfarande åkrar.
Det är inte länge sedan jag själv stod på en av de där dyra åkrarna och undrade vad det är som pågår.
För en knapp vecka sedan meddelade talmännen med Mauri Pekkarinens (C) mun att riksdagen inte får rösta om Lex Malm, medborgarinitiativet som skulle trygga flygets framtid och de kulturmärkta byggnaderna på Malms flygplats i norra Helsingfors. Enligt Pekkarinen skulle lagförslaget, om det skulle godkännas, vara en synnerligen knepig utstakning då det äventyrar samma autonomi som riksdagen 10–12 år tidigare valde att blunda för.
Förvaltningsvåldet i dag har många likheter med det som pågick för 10–12 år sedan.
Helsingfors behöver flygplatsområdet då staden fortfarande i visionerna växer så att det knakar i fogarna. Och faktiskt, en titt på kartan avslöjar att Malm ligger lite bättre till när det gäller möjligheterna att ansluta och bygga ut kollektivtrafiken. Men kartan säger oss också att det kunde vara en bra idé att omedelbart börja asfaltera ungefär allt väster om Hagalund i Esbo, som också är en del av huvudstadsregionen. Eftersom staten deltar i byggandet av nya metron med 500–600 miljoner euro är det väl i första hand här som riksdagen borde uppmuntra kraftiga spadtag.
Så vad händer nu? Riksdagens grundlagsutskott sade inte entydigt nej till Lex Malm och utskottet föreslog också möjligheten att förbättra initiativet så att lagförslaget klarar formkraven, men det dög inte för Pekkarinen. Vid Kommunikationsministeriet måste tjänstemännen riva sig i det allt tunnare håret. Nya Malm ska vara lättillgänglig och ligga på rimligt avstånd från centrum och det är regeringen som förpliktigats att leta fram detta alternativ.
Sedan förut finns pinsamt många utredningar. Alla lyktor har var påslagna, inget lämpligt har hittats. Det blev nej till Kiikala, en kommun och ett flygfält, cirka 100 kilometer i riktning mot Åbo och det var likadant med olika förslag i östra Nyland. Pinsamt är också att en ny utredning som både staten och staden startade avpolletterades fort för att den pekade på möjligheterna att i stället utveckla verksamheten på Malm. Det var fel slutsats!
I sin iver att få bort flyget försöker Helsingfors hyra ut Malm som ett ställe där man kan arrangera stora publikevenemang. Det lär gå riktigt trögt. Ett problem är att de stora hangarerna just nu inte lämpar sig för annat än flygplansförvaring och verkstadsfunktioner. Det påstås att de som försvarar flygplatsen nu förlorat, att de har utnyttjat varje tänkbar kanal att överklaga och skriva besvär. I verkligheten har Malms flygplats vänner inte alls gett upp. En möjlighet är att uppdatera Lex Malm och låta en riksdagsledamot göra lagförslaget.
Ponera att Malm till slut segrar. Då behöver affärsverksamheten skruvas upp men det förutsätter att skyddsbestämmelserna på den anrika flygplatsen luckras upp. Drönare och andra elflygmojänger ska vara en växande trend i storstäderna. Staden och bostadsbristen, då? Fram med kartan, bara. Ring Esbo och ring Vanda. Börja äntligen bygga i Östersundom, sådana förmånliga lägenheter som det alltid är tal om.
Dessutom… Veckans fullmäktigemöte i landets huvudstad, och största stad, har avbokats för att ”det finns inte nog med ärenden” att diskutera och fatta beslut om. Andra gången på kort tid, förresten.