Malmin lentokentän alueen rakentaminen on taloudellisesti kannattamaton hanke, jonka pelkkään esirakentamiseen kuluu satoja miljoonia euroja helsinkiläisten veronmaksajien varoja.
Alun perin 2000-luvulla Malmin lentokentän asuinrakentamisessa oli kysymys pientaloista, mutta lentokenttäalueen erittäin vaativan maaperän vuoksi niiden neliöhinta olisi muodostunut järjettömän korkeaksi. Yleiskaava 2002:n kaaduttua Malmin lentokentän osalta korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuonna 2006 hanke muokattiin yli miljoonan kerrosneliömetrin järeäksi kerrostalorakentamiseksi, mutta silti Helsingin kaupungin yleiskaava-aineistossa (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2015:1, s. 44/72) todettiin vuonna 2015 suoraan: ”Yleiskaavaluonnoksen mukainen kerrosala (1,2 milj. k-m2) ei ole riittävä Malmin lentokentän alueen taloudellisen toteutettavuuden kannalta”. Tuolloinen hinta-arvio kaupungille koituvista pelkän lentokenttäalueen esirakentamisen kustannuksista oli 365 miljoonaa euroa (taulukko 14 ss. 49-50).
Vuoden 2025 rahassa tuo summa on 448 miljoonaa euroa, mutta se on arvioitu vuoden 2015 kustannustason perusteella. Rakentamisalan kustannukset ovat nousseet voimakkaasti viime vuosina: rakennuskustannusten kokonaisindeksin nousu vuosina 2015-2026 on 25%, rakennustarvikkeiden osalta jopa 30%. Odotettavissa on siten kaupunkilaisten verorahojen upottaminen pelkkään Malmin lentokenttäalueen syvän ja vetelän sulfaattisavikon stabilointiin ja esirakentamiseen vähimmilläänkin pitkälti yli puolen miljardin euron edestä.
Helsingin kaupunginvaltuustossa tehtiin vuonna 2021 valtuustoaloite Malmin lentokentän asuinrakentamisen kustannusarvion saattamisesta ajan tasalle. Aloitteen allekirjoitti 17 kaupunginvaltuutettua. Kaupunkiympäristölautakunta ja kaupunginhallitus kuitenkin esittivät aloitteen käsittelyn lopettamista todeten, että ”esirakentamisen selvityksiä on tarkennettu ja tarkennetaan edelleen alueen suunnittelun ja rakentamisen edetessä”. Kaupunginvaltuusto äänesti aloitteen loppuun käsitellyksi kokouksessaan 2.6.2021, samana vuonna jona rakennusalan kustannukset lähtivät jyrkkään nousuun.
Tuolloisen kaupunginvaltuuston päätös tarkoittaa käytännössä kaupungille vapaita käsiä upottaa Malmin lentokentän liejusavikkoon ennalta tuntematon, mutta varmuudella yli puolen miljardin euron summa veronmaksajiensa rahoja, kunnes sitoutuminen hankkeeseen on niin pitkällä ettei siitä enää ole mahdollista perääntyä.
Kaupungilla on itse ilmoittamiensa lukujen mukaan asuinrakentamisvarantoa muualla alueellaan yli kaiken pitkänkin aikavälin tarpeen, eikä maaperä missään muualla ole rakentamiseen yhtä kelvotonta kuin Malmin lentokentällä. Malmi osoitettiin lentokentän paikaksi jo 1930-luvulla sillä perusteella, ettei sinne koskaan saataisi mitään kunnollisempaa asutusta. Alueen vaatiman pohjarakentamisen mittakaavaa on valottanut mm. Suomen Kuvalehti: tarvittavan paalutuksen yhteispituus on 14 000 km, kun Suomen historian tähän asti suurin paalutusprojekti Kemissä (2022) vaati paaluja ”vain” 600 km. Alueen vetelä ja syvä savikko useine pohjavesikerroksineen on lisäksi suurella todennäköisyydellä sulfaattisavea, joka häirittäessä muodostaa rikkihappoa ja on rakentamisen kannalta viheliäinen maaperätyyppi.
Eräät kaupungin johdon edustajat ovat esittäneet hankkeen kannattavuudelle perustelun, jonka mukaan jokainen siihen sijoitettu euro saadaan vipuvaikutuksensa kannustamien yksityisten investointien ansiosta takaisin jopa moninkertaisena. Väite perustuu menneisyyden mittakaavaltaan vähäisempiin hankkeisiin, jotka on toteutettu erilaisessa talous- ja maailmantilanteessa. Viime vuosina kaupunki on turhaan yrittänyt myydä satoja omistamiaan taloja ja rakennuksia, jotka aiheuttavat sille vain ylläpitokustannuksia. Aivan lentokentän naapurissa Tapanilassa on yli sata vuonna 2024 valmistunutta ns. puolihitas-asuntoa tyhjillään tuottamassa kaupungille ja sen veronmaksajille vain kuluja.
On vastuutonta perustaa miljardiluokan taloudellinen riskinotto veronmaksajien rahoilla menneisyyteen nojaavalle tulevaisuuden ennustamiselle, jossa oletetaan kriisissä olevan rakennusalan yrittäjien haluavan ja pystyvän investoimaan suunnitellussa aikataulussa maaperältään surkealle alueelle maailmantalouden ollessa vaikeasti ennustettavassa tilassa.
Erityisenä lisärasitteena asuinrakentamista ajatellen Malmin lentokenttä on sekä kotimaassa että ulkomailla Suomen tunnetuimpia uhanalaisia kulttuuriperintökohteita, eikä uusi koti valtakunnallisesti merkittävän, maailmanluokkaan rankatun kulttuuriperintökokonaisuuden ja niittyverkoston arvokohteen raunioilla välttämättä kiinnosta kansalaisia, joiden tahto asiassa on sivuutettu räikeästi.
Vuonna 2025 valitulla uudella kaupunginvaltuustolla on valta ja vastuu päättää kaupunkilaisten verovarojen järkevästä käytöstä. Helsinkiläisten veronmaksajien piikki ei voi olla auki ilman verovaroin toteutettavien hankkeiden kustannusten ajantasaista ja realistista arviointia.
Malmin lentokenttä, pääkaupunkiseudun ainoat vapaan aikataulun kiitotiet, kaupungin laajin yhtenäinen niittyluontoparatiisi ja valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriperinnön aluekokonaisuus (RKY) ovat edelleen tallella ja säilytettävissä tulevaisuuden ympäristöystävällisen ilmailun tarpeisiin. Kaupunginvaltuuston velvollisuus on tarkastella koko hanketta uudelleen ottaen huomioon vuosikymmenen takaisesta monella tavoin muuttunut tilanne.